KESKUSTALLI OY

Ruskeasuon Ratsastushalli
00280 Helsinki
p. 010 4202569
keskustalli@keskustalli.fi

TALUTUSRATSASTUS SHETLANNINPONEILLA

TALUTUSRATSASTUS JATKUU SUNNUNTAISIN KLO 16 ei ennakkovarauksia

Tuntien peruutukset ja tiedustelut

ma-pe klo 8-9 ja 15-15.45. Muina aikoina pyrimme vastaamaan puhelimeen mahdllisuuksien mukaan.
Tuntien peruutukset vain puhelimitse p.010 420 2569

KESKUSTALLI 75 VUOTTA 
- Pertti Paloheimo Keskustallin 75-vuotisjuhlassa Ruskeasuolla 17.4.2004
 

Hyvät ystävät, yhteistyökumppanit, entiset ja nykyiset keskustallilaiset!

Ensin pieni historian kertaus:
Kaikki alkoi siis keväällä 1929 Kampin kentältä - linja-autoaseman takana, siellä minne nyt rakennetaan kuulemma Helsingin uutta keskustaa Heti joulun alla 1929 tapahtui väliaikainen muutto Sinebrychoff´in olutpanimon talleihin Bulevardin varrelle.

Keväällä -31 Kampin alue oli siirtynyt Helsingin kaupungin omistukseen ja silloin päästiin muuttamaan takaisin Kamppiin Helsingin kaupungin vuokraamiin talleihin - vuokrasuhde on siis tänä keväänä kestänyt nyt melkein yhtäjaksoisesti 73 vuotta.

Ratsastustunnit pidettiin Kampin kentällä, Fredrikinkadulla sijainneessa "pikku-maneesissa" ja erityisluvalla Kaartin maneesissa Tähtitorninmäen kupeessa. Se edellytti kuitenkin jonkun puolustusvoimien palveluksessa olevan läsnäoloa ja sellainen henkilö oli mm. Keke Polvisen isä eversti Viljo Rommi. Kesäleirejä järjestettiin Karjalan Kannaksella Kuokkalassa.

Keskustallin perustaminen merkitsi uutta aluevaltausta ratsastusurheilulle. Se avasi vaatimattomammallakin tulotasolla eläville ihmisille mahdollisuuden ratsastukseen. Siihen astihan Helsingissä oli oikeastaan vain yksi ratsastusseura KF ja sen yhteydessä toiminut Hippodromin talli nykyisen Kisahallin B-rakennuksen paikkeilla. Hippodromin asiakaskunta oli ilmeisesti ns. "parempaa väkeä", koska Keskustallin yhteyteen v. 1930 perustettua Helsingin Ratsastajat ry:tä kutsuttiin kuulemma nimityksellä "kontoristföreningen". No ei siitä nyt sen enempää.

Kampissa toimittiin vuoteen 1939 saakka, jolloin Ruskeasuon uudet, uljaat rakennukset olivat valmistuneet vuoden 1940 olympialaisia varten. Syttyi Talvisota, olympialaisia ei tullut ja Keskustallin hevoset joutuivat rintamalle, josta ne ilmeisesti kaikki palasivat välirauhan tultua. Jatkosotaan hevosia ei enää viety, mutta jotta niille olisi myönnetty rehukupongit, piti hevoset panna ajotöihin kaupungille.

Toiminta sodan aikana ja sen jälkeen oli luonnollisesti vaikeaa. Helsingin Ratsastajien toimintakertomuksesta vuodelta 1944 voimme kuitenkin lukea: "Johtokunnan täten toimintavuodesta antama kuva ei ole valoisa, mutta se ei myöskään ole niin synkkä kuin on valitettavasti asianlaita monien sisarseurojemme suhteen. Mahdollisuudet ratsastusurheilun harjoittamiseen ovat sentään kuluneenkin vuoden aikana olleet olemassa ja ovat lopulla vuotta parantuneetkin. Olemme täysin selvillä siitä, että Keskustallin ja etenkin tallimestari Anderssonin herpautumattomat ponnistukset ja hellittämätön, vaikeuksissa karaistuva sitkeys on luonut lujan ja kestävän pohjan, jolle voimme tulevan toimintamme perustaa, kun toiveemme vaikeuksien väistymisestä näyttävät hiljalleen toteutuvan."

Sotien jälkeinen hevospula pakotti Keskustallinkin ryhtymään hevosten kasvatustoimintaan. Tältä ajalta ovat pitkälle 1950-luvulle vaikuttaneet Keskustallin oppilaiden muistoissa vahvasti elävät nimet kuten Bento, Ferro, Syväri, Drive jne.

1950-luvun alussa alkoi Puolustusvoimat voimakkaasti supistaa hevoskantaansa, hevosia alettiin myydä huutokaupoissa ja armeija lopetti hevosten oston yksityisiltä kasvattajilta. Tallimestari "Osku" Andersson käyttäen hyväkseen pitkäaikaista kokemustaan ja hyvää "hevossilmää" onnistui hankkimaan koululleen uuden hevoskannan ja niin uskomattomalta kuin se tuntuukin, näiden hevosten vaikutus Suomen ratsastusurheilussa oli sellainen, että se tuntuu tänä päivänäkin.

1950-luku merkitsi murroskautta koko Suomen ratsastusurheilussa. Armeijan vaikutus hiipui, ratsastuksen kasvu siviili- ja nuorisourheiluna alkoi. Erityisesti Maire Andersson-Blondyx otti junioreiden asian omakseen. Keskustallille ja Helsingin Ratsastajille kasvoi uusi menestyksellinen ja aktiivinen nuorten ratsastajien joukko.

Joulun alla 1958 tallimestari Andersson-Blondyx kuoli. Meistä sen ajan junioreista tuntui kuin taivas olisi romahtanut. Piiun äiti, Maire Andersson ryhtyi kuitenkin tarmokkaasti johtamaan tallia ja hankki itselleen kotona saadun koulutuksen tueksi lisäoppia Länsi-Saksan olympiakomitean ylläpitämästä Warendorffin ratsastuskoulusta.

Ruskeasuolla ja ikimuistoisilla Skatan leireillä lähti käyntiin erittäin intensiivinen nuorten ratsastajien ja hevosten koulutus. Keskustallilla oli suuri määrä sekä omia kasvatteja, että Neuvostoliitosta tuotettuja nuoria hevosia, joiden koulutustoiminta alkoi tuottaa tulosta 60-luvun alusta lähtien. Kilpailutoiminta oli vilkasta, tallin hevosia ja junioreita osallistui aina PM-tasolle saakka.

Uraauurtavin ja sen ajan kuljetusmahdollisuudet huomioon ottaen ehkä uhkarohkeakin kilpailumatka tehtiin v.-64 junioreiden EM-kilpailuihin Budapestiin. "Joukkueen" muodostivat Piiu Andersson-Blondyx / Asta II ja Kim Lindholm (v. Walzel)/ Darius.

Vuodesta 1963 lähtien lähes kymmenen vuoden ajan kävi Strömsholmin ratsastuskoulun eläkkeelle siirtynyt johtaja, eversti Harald Strömfelt kouluttamassa Keskustallin oppilaita useamman kerran vuosittain. Kilpailumenestystä pääsivät maistamaan monet viime vuosien ja tämän päivänkin ratsastusurheilussa vaikuttavat sen ajan nuoret.

Keskustallin toiminta on koko sen olemassa oloajan keskittynyt Helsinkiin ja se on toiminut läheisessä yhteistyössä tallin ympärille 1930 perustetun Helsingin Ratsastajat ry:n kanssa.

V. 1948 tallimestari Andersson-Blondyx oli hevosineen virittämässä ratsastuskoulutoimintaa Jyväskylässä.

V. 1953 oli osa Keskustallin hevosista sijoitettuna Turkuun, missä Maire Andersson-Blondyx pani alkuun ratsastustoiminnan siviiliharrastuksena.

V. 1968 perustivat Jouni Taivaloja ja Maire Andersson yhdessä Ratsastusopiston Tuomarinkylään. Alkuvaiheessa oli hevoset lainassa Keskustallilta ja Ratsastusopiston uudet puolalaishevoset osittain koulutettavana Ruskeasuolla.

V. 2000 lähtien Keskustallilla on ollut toimipiste Laakspohjan kartanolla Lohjalla.

Kansainvälisyyttä ja uusia tuulia opetustoimintaan toi maailmankuulu hevosguru Linda Tellington-Jones kahdella kurssillaan Helsingissä 1989. Piiu on osallistunut TTeam-koulutukseen Yhdysvalloissa, Saksassa, Sveitsissä ja Tanskassa.

Me, jotka tänä päivänä olemme vastuussa Keskustallin toiminnasta ajattelemme suurella kiitollisuudella ja kunnioituksella edeltäjiämme, jotka ovat luoneet toiminnallemme perustan. Ne vaikeudet ja ongelmat, joilla me joudumme päätämme vaivaamaan ovat pieniä verrattuna niihin, jotka asettivat esteitä kehitykselle menneinä vuosikymmeninä. Voi vain kuvitella miltä tuntui lähettää hevoset Talvisotaan tai jatkosodan aikana panna hevoset kaupungille vetotöihin rehukuponkien saamiseksi. Ja siitä huolimatta oli joskus lähdettävä niittämään kaislaa Huopalahden rannasta rehutarpeen tyydyttämiseksi.

Sotien jälkeiset vuodet toivat mukanaan puutteen kaikesta, varusteet olivat mitä olivat, 50-luku toi mukanaan sekä ratsastaja- että hevospulan.

Keväällä -59, kun Maire oli jäänyt yksin hoitamaan tallia, oli kasvamassa pitkälti yli kymmenen alle kolmevuotiasta varsaa. Jokainen ymmärtää, mitä se merkitsi työnä ja taloudellisesti. Mutta toisaalta se pakotti siihen Suomen ratsastusurheilun tulevaisuuden kannalta uraa uurtavaan koulutustyöhön, joka on tuottanut urheilullemme suuren joukon tekijöitä.

Olen usein näissä yhteyksissä pohdiskellut, mikä oikein ratsastuskoulun tehtävä on. Minusta tärkeintä on antaa jokapäiväisesti mukavia, mahdollisuuksien mukaan ratsastustaitoa kehittäviä kokemuksia sellaisen taidon saavuttamiseksi, että ratsastajalla on kunnollinen perusta, jolle jatko on mahdollista rakentaa vaikka kuinka korkealle tähtäävien tavoitteiden saavuttamiseksi.

Maire kirjoitti minulle aikoinaan Warendorffista: "On mukava olla täällä, kun voi huomata, että kaikki se mitä on kotona oppinut pätee ja pätee hyvin".
Tämä on lause, joka on ollut omassa mielessäkin, kun olen ollut mukana omissa kansainvälisissä tehtävissäni. Olen ymmärtänyt, että näin on asian laita ollut myös niiden lukuisten entisten Keskustallin oppilaiden kohdalla, jotka ovat täältä maailmalle lähteneet ja heitähän on aikamoinen joukko - neljä olympiatason ratsastajaa, kymmeniä ratsastuksen opettajia, tallin pitäjiä, kansainvälisiä koulutuomareita ja muita ratsastusurheilun merkkihenkilöitä mm. kolme viime aikojen entistä SRL:n puheenjohtajaa ovat alkaneet ratsastusuransa Keskustallissa ja taitaapa nykyisenkin puheenjohtajan jäljet johtaa mutkan kautta "sylttytehtaalle". Me toivomme, että nykyiset oppilaamme voivat jatkossakin tuntea samoin.

Viisi vuotta sitten tässä vastaavassa yhteydessä elimme aikamoisen epävarmuuden tilassa. Tiesimme, että vuoden kuluttua meidän on muutettava talliremontin alta pois ainakin yli puolen vuoden ajaksi eikä jatkosta ollut oikeastaan mitään varmuutta, ainakaan virallisesti.

Kevät oli onneksi kaunis, kun päivälleen neljä vuotta sitten osa hevosista muutti Råbackaan Tammisaareen ja 15 hevosta Laakspohjaan Lohjalle, jossa sen jälkeen on toimintaa jatkettu kauniissa kartanomiljöössä. Kiitos siitä Paula ja Max.

Talliremontti sujui monista vaikeuksista huolimatta hyvin aikataulussaan ja takaisin siisteihin, hiukan keskeneräisiin talleihin päästiin muuttamaan marraskuun 1. päivä 2000. Nyt jo yli 70 vuotta kestänyt vuokrasuhde Helsingin kaupungin kanssa sai jatkoa entistä ehommissa tiloissa.

Meillä on hyvät puitteet toiminnallemme, meillä on siistit, asianmukaiset tallit, lämmin maneesi, hoidetut kentät ja Keskuspuiston maastotiet, ja tarhausmahdollisuuksiinkin on tullut parannusta. Siitä parhaat kiitokset vuokraisännälle, Helsingin liikuntavirastolle.

Meillä on ollut suuri joukko hyviä hevostenhoitajia. Kaikki, jotka hevosten kanssa ovat tekemisissä tietävät mikä merkitys sillä on.
Parhaat kiitokset ratsastuksenopettajille - niin nykyisille kuin entisille, jotka meiltä lähdettyään ovat jatkaneet työtänsä muualla itsenäisinä yrittäjinä tai toisten palveluksessa. Jatkuvaa onnea ja menestystä tärkeässä, vastuunalaisessa työssänne. Arvostakaa sitä!

Oppilaat tekevät tallista ratsastuskoulun. Tuhansissa on laskettavissa ne ratsastajat, jotka ovat saaneet peruskoulutuksensa Keskustallissa. Olemme ylpeitä monista myöhemmin huippusuorituksiin yltäneistä entisistä oppilaista. Meille tuottaa suurta iloa se että meillä on monia jo kymmenien vuosien ajan ratsastaneita oppilaita, joille ratsastus jatkuvasti tuottaa iloa, rentoutusta, haasteita ja uusia elämyksiä.

Koko toiminnan keskipiste on kuitenkin hevonen - eläimistä jaloin.
Täällä olevien ratsastajien mielissä elävät monet kymmenet nimet. Tämän päivän hevosia edustavat täällä tallin pirteät veteraanit, tarhakaverukset 28-vuotias Justin - entinen Ville Paloheimon ja Christian Hirnin kilpaponi ja 26-vuotias Kevin Keegan - lahjakkaalta ja menestyneeltä entiseltä oppilaaltamme Silja Pursiaiselta aikoinaan hankittu connemaraponi sekä tallin oma kasvatti, kesällä 5-vuotiaaksi tuleva Werdi, joka on Piiun ja Maijan entisen kilpailuhevosen Wagaran varsa.

Me, jotka tänään teemme työtä Keskustallissa tunnemme perinteiden asettamat paineet haastavina. Ajat muuttuvat, mutta me pyrimme parhaamme mukaan antamaan jatkossakin oppilaillemme hyvän perusratsastustaidon ja opettaa heitä pitämään huolta hevosensa hyvinvoinnista.

Kerrotaan, että amerikkalainen kilparatsastaja oli ihaillut englantilaiselle kolleegalleen kuuluisaa englantilaista horsemanshippiä - hevosmiestaitoa ja ihmetellyt kuinka kauan sen oppimiseen mahtaa kulua. Englantilainen oli hetken mietittyään arvellut siihen kuluvan keskimäärin kolme sukupolvea. Meillä Maijan lapset Matti ja Peppi ovat nyt jo neljättä sukupolvea, joten toivoa on jatkosta.

Lopuksi haluan siteerata Maire Andersson-Blondyxiä, mitä hän sanoi tältä samalta paikalta tasan 25 vuotta sitten:

"Mitä ratsastus vaatii:
Se vaatii rohkeutta, päättäväisyyttä, nopeita reaktioita, fyysistä kuntoa, pitkäjännitteisyyttä ja mielenmalttia, rakkautta hevoseen ja vastuuntuntoa sekä eläimen kunnioittamista. Noita se vaatii ja niitä se myös kehittää".

Olkaa sydämellisesti tervetulleet.